Vilhovuorenkadun jatkaminen Helsingissä vuoden Paalutustyömaa

Marika Pietilä

0

Helsingin Kalasataman uudelta asuinalueelta Sörnäisten rantatielle rakentuva uusi katuosuus on palkittu vuoden 2021 Paalutustyömaa. 20 miljoonan euron hanke on palkinnon myöntävän Betoniteollisuus ry:n mukaan ollut katutyömaaksi poikkeuksellisen vaativa ja siinä on tunnistettu jo suunnitteluvaiheessa haasteita, jollaisia kadunrakennusprojekteissa ei ole aiemmin koettu. Palkitussa hankkeessa tilaajana on ollut Helsingin kaupunki, pääurakoitsijana Louhintahiekka Oy, paalutusurakoitsijana Pirkan Rakentajapalvelu Oy, pääsuunnittelijana WSP Finland Oy ja lyöntipaalujen toimittajana HTM Yhtiöt Oy.

Rakennettavalla alueella on sijainnut teollisuusrakennusten perustuksia, rantapengertä sekä vanhoja kaasuputkia, viemäreitä ja muuta kunnallistekniikkaa. Erityisen poikkeuksellinen haaste on kuitenkin ollut maaperässä havaitut haitalliset ainejäämät. Kun Helsinki kasvoi vuosisadan alussa vilkkaasti ja tarvittiin lisää sähköä sekä kaasua valaistukseen, Suvilahteen rakennettiin uudet kaasu- ja sähkövoimalat. Tämä soveltui hyvin voimaloiden sijaintipaikaksi, koska se oli riittävän etäällä asutuksesta ja lähellä Sörnäisten satamaa. Kaasuntuotannossa syntyi kuivatislauksen sivutuotteena koksia, tervaa, ammoniakkia, bentseeniä sekä muita aineita. Tämä toiminta on jättänyt Suvilahden maaperään haitallisia historiallisia jäänteitä, jotka Helsingin kaupunki päätti poistaa huolellisesti Vilhonvuorenkadun jatkeen projektissa.

Pilaantunut maa-aines vaatinut erityisiä turvallisuustoimenpiteitä

Kyseessä on Helsingin ensimmäinen katu-urakka, jossa töitä on kuukausien ajan tehty alipaineistetussa suojateltassa ja näin on estetty haitta-aineiden pääsy lähialueelle. Työntekijät ovat työskennelleet käyttäen tehokkaita henkilökohtaisia hengityssuojaimia ja teltan sisällä on hengitysilman puhdistamiseksi käytetty aktiivihiilisuodatinjärjestelmää sekä poistoilma on puhdistettu. Lisäksi jokainen työntekijä on kantanut mukanaan monikaasumittareita, jotka varoittavat kasvaneista haitta-ainepitoisuuksista.

1900-luvun alussa alueella tehtiin merentäyttöä, eikä täyttömaan puhtaudesta juurikaan välitetty, joten nyt maaperän epäpuhtauksia on jouduttu tutkimaan erityisen tarkkaan ja työmaalle on jouduttu suunnittelemaan poikkeuksellisen kattava pilaantuneiden maiden ja veden käsittely. Kaivannosta on otettu kattavasti maanäytteitä sekä jokaisesta kuljetettavasta kuormasta on otettu tarkistusnäytteet, joiden perusteella kaivuumaa-aineksia on ohjattu eri käsittelylaitoksiin jatkokäsiteltäväksi. Pilaantunutta maata on jouduttu kuljettamaan sellaisia määriä, että peräkkäin laitettuna kuorma-autokuormat muodostaisivat 50 kilometriä pitkän jonon.

Paalutusta vaikeissa olosuhteissa

Alueen sata vuotta vanhan maatäytön sekä vanhan merenpohjan kantavuudet eivät riitä tuleville liikennekuormille, joten kadun perustus on jouduttu vahvistamaan paalujen varassa lepäävällä betonilaatalla. Paalutettava maapohja muodostuu 6–7 m täyttömaakerroksesta ja sen alla olevasta 10–15 m paksuisesta löysästä savesta, jonka alla on 5–10 m tiukka moreenikerros. Maatäytöissä on mukana isoja kivenlohkareita, jotka haittasivat paalujen maahanlyöntiä, siksi betonipaaluille jouduttiin poraamaan 8 m syvät halkaisijaltaan 450 mm reiät, jotta paalut pystyivät läpäisemään täytön. Lohkareiden räjäyttäminen ei ollut kaivannossa mahdollista. Paalutustyöt, kuten muutkin perustustyöt, on suoritettu 700 m pitkällä teräksisellä patoseinällä eristetyssä kaivannossa, joka sijaitsee kolme metriä merenpinnan alapuolella. Tästä syystä vettä jouduttiin pumppaamaan jatkuvasti kaivannosta pois, jotta koneet ja työskentelytilat eivät jää veden valtaan.

Valmiin kaivannon pohjalle on valettu paalulaatta, jonka päällä kulkevat kunnallistekniikan putket ja kaapelit. Laattaa kannattelevat tukevat betonipaalut ovat RTC-300-16SRE laatua ja niitä on lyöty maaperään yhteensä 20 kilometriä. Paalutustyö suoritettiin vaativimmassa paalutustyöluokassa PTL 3 ja meren välittömässä läheisyydessä sijaitsevien paalut jouduttiin suunnittelemaan niin, että ne kestävät erilaisia kemiallisia ympäristörasituksia, kuten klorideja ja sulfaatteja.